Saan (ja olen saanut) tästä näkemyksestä lunta tupaan, mutta porstuaani mahtuu vielä. Mielestäni modernissa markkinointityössä on liikaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole lihaksia. Tämän paljastuminen on ajan kysymys - etenkin tilanteessa jossa tekoäly tulee viemään 95% meidän duuneistamme. Lääkkeenä tarjoilen lihasten hankkimista tekemällä ja oppimalla muilta, erityisesti asiakkailta.
Markkinointi on toimi ja ammatti, johon kaikilla amatööreilläkin on mielipide. Sitä myös tehdään kaikenkarvaisilla osaamisilla ja malleilla, joista suosituin on suunnitelmallinen ad hoc. Markkinointi on vaikeaa: näkemys-, käsite-, teknologia-, ja käsityötä. Laiha läski kuulostaa ja näyttää ammatillisesti hyvältä, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa että lihakset puuttuvat. Tällainen ammattilainen on tyypillisesti ollut innokkaasti rakentamassa strategioita, sisältöjä, go-to market -aktiviteetteja, kampanjakokonaisuuksia, automaatioita, digiä kaikissa muodoissaan ja niin edelleen. Ollut rakentamassa. Ja nyt tarkkana: meillä kaikilla on läskiä, mutta mukanaolo ei kasvata lihasta. Tuloksista vastaaminen sen sijaan tekee juuri sitä.
Mistä tunnistat markkinointilihasten puutteen?
- Puhetta ostopoluista, asiakaskokemuksesta ja myynnin ja markkinoinnin yhteistyöstä, mutta ei omia asiakaskohtaamisia, intohimoista suhdetta asiakasdataan tai perehtyneisyyttä myynnin malleihin, kipupisteisiin ja arkeen
- Paljon palavereita ja asia- ja ihmislogistiikkaa, mutta suhteessa huomattavasti vähemmän käyttökelpoisia tuotoksia yhteisesti hyödynnettäviksi
- Viivyttelyä tai delegointia, silloin kun tehtävänä on toteuttaa sekä kiljuva kaipuu pois toimenpiteistä kohti kehittämistä
- Vähän nopeaa toimituskykyä bisneksen muuttuvissa tilanteissa, alusta loppuun itsenäisesti
- "Ollut käyttäjänä" -tasoista osaamista järjestelmistä
- Äänekäs kaipuu kulmahuoneen huomiolle ja arvostukselle, mutta ei laskentaa tahi bisneskeissejä näyttämään miksi ja mitkä asiat nostetaan agendalle kyseisessä huoneessa
- Ei kokemusta tarinallistamisesta tai median rakentamisesta
Markkinointi on kaikille yrityksille tärkeää, lakataan siitä vääntäminen
Me kipuilemme markkinoinnin tärkeyden kanssa, vaikka se on yksinkertaisesti kysynnän luomista ja rahan tuomista ja pitämistä talossa vaihtelevissa markkinoissa. Sitä tehdään kaikkialla. Oikea kipu liittyykin usein siihen, onko markkinointiviestintämme tärkeää ja puhuttelevaa. Eikä se välttämättä ole sitä. Se voi suoraan sanottuna olla aika geneeristä tuubaa ja innostavien uusien kiiltävien asioiden perässä juoksemista, samalla kun vanhat hyvät jutut happanevat.
Laihat läskit tuskailevat sitä, että johto ottaa kantaa yksittäisiin asioihin ja kampanjoihin, kirjaimiin ja väreihin. Ja niitä johdolle myös tarjoillaan, tietämättä mitä markkinointi heille tarkoittaa. Johto tuskailee mallien ja ison kuvan puutetta.
On äärimmäisen rankkaa kantaa läskiä - tiedän kokemuksesta. Kun höttöä on paljon, on huijarisyndrooma vahvempi ja nakuttaa jatkuvasti takaraivossa. Tulee väsy.
On valtavan palkitsevaa saada tilalle lihaksia. Tietää paikkansa, arvonsa ja osaamisensa. On vipua ja voimaa kääntää kampea. Tehdä yhdessä niin että syntyy tuotoksia, lopputuloksia, taitoja ja kyvykkyyttä.
Aivan kuin Alice Stewart. Tutkijalääkäri, jonka 25-vuotinen taistelu uuden ja kiiltävän röntgenteknologian vaarojen tunnistamisen puolesta toimii inspiraationa. Hän kasvatti lihaksiaan systemaattisesti valmistautumalla, suhtautumalla häneen kohdistuvaan vastustukseen kunnioittamalla muita, sekä altistumalla konfliktille ja vaikealle. Ei välttämällä sitä. Ja grindasi.
Kerroin Alicen tarinan Markkinointikollektiivin vuoden 2023 viimeisillä aamukahveilla, 222 osallistujalle ja potentiaalisesti 406 tallenteen katsojalle. Jotkut suuttuivat, moni kiitti.
Lisää näkemyksiä kasvusta
Tutustu muihin kirjoituksiin kasvun strategiasta
